Queenstown Rafting

(7.-13.12.2009)

Herätys klo 06.15. Aamupala, kumilautat trailereihin, asiakkaille varusteet, ajomatka joelle, melontaa, kumilautat trailereihin, varusteet pois asiakkailta, lounas, uudet asiakkaat, asiakkaille varusteet, ajomatka joelle, melontaa, kumilautat trailereihin, asiakkaiden varusteet yöksi kuivumaan. Kotiin klo 18, kolme tuntia syömistä, vieläkin vähän nälkä, iltapala, nukkumaan klo 21.30 – eikä unta tarvitse odotella.

Queenstown rafting tekee reissuja kahdelle joelle. Shotover joella melotaan 16 kilometrin mittaista pätkää, jonka kaupallinen luokitus on IV-V. Kajakkimelojan näkökulmasta joella on yksi jämäkkä kolmosen koski, yksi kuudensadan metrin mittainen möläys tuhtia nelosta, ja päivän päätteeksi hontto joka kaataa parhaimmillaan/pahimmillaan keskimäärin joka toisen kumilautan. Kawarau-joella tarjolla oleva retki on helpompi: matkan varrella on muutama isompi aalto, ja lopussa puoli kilometriä isoa vettä, luokkaa III-IV virtaamasta riippuen. Tällä viikolla vedet ovat harvinaisen korkealla, ja aallot Kawaraun loppukoskessa ovat isompia kuin missään muualla melomani (ns. Pahakurkkio-luokan aaltoja).

Neljä ensimmäistä reissua Shotover-joella istun kumilautassa yhtenä asiakkaista. Sen jälkeen kosket alkavat olla sen verran hyvin muistissa, että uskaltaudun joelle kajakilla. Kajakilla kosket ovat ”big and exciting, but fun”. Seuraavaksi melomme joen kolmen harjoittelijan kesken omalla kumilautalla. Kaikki menee suurin piirtein hyvin. Eikä mikään ole vanhemmille oppaille parempi naurun aihe kuin harjoittelijoiden mokailut... Touhu on kaiken kaikkiaan melko vauhdikasta, ja viikon aikana ehdin nähdä/kokea toistakymmentä kaatoa asiakkaiden kanssa sekä muutaman wrapin (virtaava vesi painaa kumilautan osittain upoksiin kiviä vasten). Lisäksi surffaan toisen harjoittelijan kanssa Mother in Law –nimisessä miehekkään kokoisessa hontossa reilun minuutin, kunnes avulias vanhempi opas heittää rannalta köyden ja kiskoo lautan alavirtaan. Koen myös muutamia varsin erikoisia linjaratkaisuja samaista honttoa lähestyttäessä, ja toisessa hontossa otan uiden vauhtia useamman kierroksen ennen kuin pullahdan alavirtaan.

Heittoköyden käyttö ja koskessa uiminen ovat asioita, joita kajakkimelojana tulee harvoin aktiivisesti harjoiteltua. Ainakin itselleni kuluneiden viikkojen päivittäinen harjoittelu näissä asioissa on ollut varsin tervetullut kokemus: Kaikki se mitä tapahtuu kauhukahvasta vetämisen jälkeen ei enää tule niin suurena yllätyksenä...

Alla vielä muutama kuva tämänhetkisistä maisemista.


..... , . , . .Saapuminen Queenstowniin


..... , . , . .Queenstown Rafting base


..... , . , . .Katto pään päällä


. . . . . , .. , , . , . .Asunnon taiteellinen sisustus