Automatkailu Uudessa-Seelannissa

.
Uusi-Seelanti on asuntoautomatkailun kehto, jos vain uskaltautuu ajamaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Ja vasemmanpuoleinen liikennekään ei Uuden-Seelannin kaltaisessa maassa ole mikään ongelma: Liikennettä on kaiken kaikkiaan melko vähän – onhan kyseessä juuri ja juuri Suomen kokoinen maa. Lisäksi ajamisesta valtaosa tapahtuu rauhallisilla maanteillä ja pikkukaupungeissa. Vuokra-autoja on tarjolla kaiken tasoisia, hintaisia ja kokoisia. Kalustoa näkee 1-2 hengen vanhoista hippipakuista aina kuorma-auton alustalle rakennettuihin moottorikoteihin – ja kaikkea siltä väliltä, mukana perheen pienimpiä, eläimiä, surffilautoja, kumiveneitä, kajakkeja, ym.

Jokaisessa pienessäkin kylässä on i-Site –niminen turisti-info, josta saa kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman tiedon alueen erilaisista näkemisen arvoisista paikoista. Ja näkemisen arvoisia paikkojahan Uudessa-Seelannissa riittää! Kuukausi on jo kohtuullinen aika ajella ympäriinsä asuntoautolla, mutta näkemistä riittää vaikka vuodeksi: On autioita hiekkarantoja, kuumia lähteitä, vuoristoa, kummallisia eläimiä ja vaikka minkälaista ulkoilma-aktiviteettia. Kuvassa on yksi ties kuinka monesta hyvin hoidetusta luonto- ja näköalapolusta, joita on kaiken mittaisia aina muutamasta minuutista päivien mittaisiin patikkareitteihin.

Oiva karttakirja autosuunnistukseen on New Zealand Travellers Road Atlas, joita saa ostaa kaikista paikallisista postitoimistoista. Kyseiseen teokseen on merkitty maanteiden levikkeet, telttapaikat, nähtävyydet, i-Site –turisti-infot ja kaiken kukkuraksi se sisältää ”Hundred and one must do Kiwi experiences”, jos ei muuten keksi mitä tehdä tai minne ajaa. Jos on liikenteessä omistusautolla, on paikallisen autoliiton jäsenyys ja ”24/7 road side assistance” oiva tapa turvata huolettomat kilometrit. Vuokrakalustolla tämä puoli saattaa hoitua vuokranantajankin toimesta.

Pieni, mutta usein niin tärkeä seikka, on WC:ssä asiointi. Ilmaisia ja käyttökelpoisen siistejä julkisia käymälöitä on yhtä tiheässä kuin turisti-infoja. Tähän mennessä en ole löytänyt yhtäkään, jossa olisi paperi ollut lopussa tai käsienkuivausmasiina rikki. Auton voi ajaa yöksi meren rantaan tai rauhallisen näköiselle parkkipaikalle, jolloin on aina julkisin varoin ylläpidetty WC aamulla lähellä. Juomavettä saa miltä tahansa huoltoasemalta tankattua ilmaiseksi. Jos käytössä sattuu olemaan WC:n sisältävä asuntoauto (ns. rehtori-luokan asuntoauto), on myös näiden jätteille vastaanottopisteitä varsin tiuhassa.

Jottei nyt aivan ylisanoiksi menisi, niin todettakoon myös seuraavaa: Polkupyörällä en uskaltaisi Uudessa-Seelannissa ajaa - en kaupungissa enkä maantiellä. Kevyen liikenteen kehdoksi tätä maata ei tarvitse tituleerata. Lisäksi automurroista varoitellaan täällä vähän joka paikassa. Itse olen onneksi vielä välttynyt moiselta, mutta ei varmaan kannata jättää läppärilaukkua ja kameraa auton etuistuimelle, kun lähtee käymään kahvilla. Niin, ja ensimmäisen kolmen viikon oleskelun perusteella voisin päätellä, että Uudessa-Seelannissa sataa keskimaarin 378 päivänä vuodessa. Ja hostellit – vaikka voivatkin olla viihtyisiä ja siistejä – voivat olla kylpy- ja makuuhuoneiltaan kylmempiä kuin ympäröivä ulkoilma. Ja joskus voi hyvälläkin säällä ihmistä *****taa.

Siispä Seelantiin ja tien päälle!
.