Sata ja yksi iloista eläinsatua

(31.12.2009)

Uusi-Seelanti on tunnettu monista erikoisista eläinlajeistaan. Lintuja, jotka eivät osaa lentää. Nisäkkäitä, joilla on linnun nokka, mutta elävät kuin kalat. Joen varsien jyrkänteillä villejä vuohia, joita kuka tahansa saa metsästää milloin tahansa. Tarhattuja laamoja. Teiden varsilla muutaman millin paksuisiksi levähtäneitä opossumeita kuin Suomessa supikoiria... Seuraavassa opettavainen tarina, jonka innoittaja on sveitsiläinen työtoverini Matias (nimi saattaa olla muutettu).

On jouluyö. Matias on viettänyt rentouttavan aattoillan, ehkä maistellut hieman paikallista glögiä. Matias saapuu kotiin aattoyön vietosta, ja keittiössä odottaa ilmielävä opossumi. Matias suivaantuu kutsumattomasta vieraasta. Asialle on tehtävä jotakin. Toiminnan miehenä Matias tarttuu paistinpannuun ja alkaa huiskia ympäriinsä. Keittiö saa joulunpunaisen värityksen. Uutta väriä keittiön seinille ei tuo ainoastaan opossumi: Kiivastuneessa mielentilassa Matias tulee nimittäin käyttäneeksi niin kovasti voimaa, että paistinpannun kahva katkeaa, ja terävä reuna leikkaa syvän haavan Matiaksen kämmeneen. Ennen lääkäriin menoa ja seitsemää tikkiä voi kuitenkin nukkua kunnon yöunet. Luonnollisesti.

Tarinan opetus? Uudessa-Seelannissa ei osata tehdä kunnon paistinpannuja, ja Sveitsissä ei osata tappaa opossumeja. Jos joku paikallisista olisi ollut tilanteessa sveitsiläisen paistinpannun kanssa, olisi ihmisuhreilta vältytty.

. . . . . , . .Matiaksen jouluvieras


. . . . . , . .Merinovillatehdas


. . . . . , . .Villivuohesta Jaken jouluateriaksi


. . . . . , . .Laamoja (tai jotain muita hassuja eläimiä)


. . . . . , . .Uudessa-Seelannissa ei ole myrkkyhämähäkkejä

NZ National Raft Guide Grade 4/5

(30.12.2009)

Se on siinä!


...sano Mertarannan Antero kun televisioon pääsi. Ja minä sanoin samat sanat kun harjoittelijan roolista pääsin. Tänään olin joella ensimmäistä kertaa asiakkaiden kanssa ilman vanhemman oppaan seuraa, ja ennen kaikkea palkattuna työntekijänä! Kumilauttakippariurani ensimmäinen reissu Queenstown raftingin leivissä sujui mainiosti, asiakkaina viiden hengen suomalaisperhe ja kaksi australialaista turistia. Vielä suklaakakkutarjoilut kollegoille, ja sitten on epävirallisemmatkin osuudet pätevöitymisestä suoritettu.

Kolmen viikon tiiviin harjoittelujakson aikana oli muutaman kerran olo kuin opetusharjoittelijalla konsanaan: kaaoksenhallintaa, ammatillisen itsetunnon koettelua ja palautekeskusteluja. Kotimaan ammattini näkökulmasta oikeastaan varsin mielenkiintoinen kokemus!

Vuodenvaihde kuluu varmaankin tiiviisti töissä. Sesonki on täällä juuri nyt kuumimmillaan, tänään joelle vietiin lähes kolmesataa asiakasta. Ensi viikon sain kaikesta huolimatta neuvoteltua vapaaksi, ja silloin on tarkoitus ajella ympäri eteläsaarta hyvässä seurassa, ehkä nähdä jäätiköitä ja ties vaikka pingviinejäkin... Sitten takaisin töihin, kumilauttailun lomassa toivottavasti myös kajakkimelontaa, ja maaliskuussa kajakkimelontaa todenteolla!

Vuosi vaihtuu tässä maailmankolkassa siis varsin mukavissa merkeissä, toivottavasti näin tapahtuu myös Suomessa!

Hyvää Joulua!

(24.12.2009)

Joulu se on joulu täälläkin, vaikka paljon pienempi juhla kuin Suomessa. Aattona tarkenee ulkona T-paidassa, ja työpäivä on tavanomainen 7.30-18.00. Paitsi että otan iltapäivän vapaaksi.

On lahjoja Suomesta saakka, ja muutama täältäkin - kiitokset vaan Joulupukille! On vieraita Suomesta (tai oikeastaan hyvinkin tuttuja). On riisipuuroa, pipareita, joulukuusi ja kuusen latvassa nuhruinen paperienkeli. Siinä Hectorille laulun aihe.

Ei ole saunaa, ei joululauluja, ei kinkkua, ei laatikoita eikä joulukirkkoonkaan taida jaksa aamulla nousta. Ja vaikka jaksaisikin, niin hiihtäen sinne ei pääse, eikä reellä.

On varsin mainiota, että eri puolella maailmaa avataan joulupaketit ja syödään jouluateriat eri päivinä: Suomalaiseen tapaan omat paketit aukevat jo tänä iltana, ja varsin maittava jouluateriakin on tiedossa. Joulupäivänä voi sitten viettää uuden joulun kansainvälisessä seurassa - lisää paketteja ja grillausta. Ja jotkut sinnittelevät pakettien kanssa Tapaninpäivään saakka - englanniksi "boxing day". Tosin oma kärsivällisyyteni ei varmaan sinne asti riitä, ja töihinkin pitää jo Tapanina rientää.


. . . . . , .. , , . , . .Kuusi se on pienikin kuusi


. . . . . , . .Jouluterveiset tontuilta

Queenstown Rafting

(7.-13.12.2009)

Herätys klo 06.15. Aamupala, kumilautat trailereihin, asiakkaille varusteet, ajomatka joelle, melontaa, kumilautat trailereihin, varusteet pois asiakkailta, lounas, uudet asiakkaat, asiakkaille varusteet, ajomatka joelle, melontaa, kumilautat trailereihin, asiakkaiden varusteet yöksi kuivumaan. Kotiin klo 18, kolme tuntia syömistä, vieläkin vähän nälkä, iltapala, nukkumaan klo 21.30 – eikä unta tarvitse odotella.

Queenstown rafting tekee reissuja kahdelle joelle. Shotover joella melotaan 16 kilometrin mittaista pätkää, jonka kaupallinen luokitus on IV-V. Kajakkimelojan näkökulmasta joella on yksi jämäkkä kolmosen koski, yksi kuudensadan metrin mittainen möläys tuhtia nelosta, ja päivän päätteeksi hontto joka kaataa parhaimmillaan/pahimmillaan keskimäärin joka toisen kumilautan. Kawarau-joella tarjolla oleva retki on helpompi: matkan varrella on muutama isompi aalto, ja lopussa puoli kilometriä isoa vettä, luokkaa III-IV virtaamasta riippuen. Tällä viikolla vedet ovat harvinaisen korkealla, ja aallot Kawaraun loppukoskessa ovat isompia kuin missään muualla melomani (ns. Pahakurkkio-luokan aaltoja).

Neljä ensimmäistä reissua Shotover-joella istun kumilautassa yhtenä asiakkaista. Sen jälkeen kosket alkavat olla sen verran hyvin muistissa, että uskaltaudun joelle kajakilla. Kajakilla kosket ovat ”big and exciting, but fun”. Seuraavaksi melomme joen kolmen harjoittelijan kesken omalla kumilautalla. Kaikki menee suurin piirtein hyvin. Eikä mikään ole vanhemmille oppaille parempi naurun aihe kuin harjoittelijoiden mokailut... Touhu on kaiken kaikkiaan melko vauhdikasta, ja viikon aikana ehdin nähdä/kokea toistakymmentä kaatoa asiakkaiden kanssa sekä muutaman wrapin (virtaava vesi painaa kumilautan osittain upoksiin kiviä vasten). Lisäksi surffaan toisen harjoittelijan kanssa Mother in Law –nimisessä miehekkään kokoisessa hontossa reilun minuutin, kunnes avulias vanhempi opas heittää rannalta köyden ja kiskoo lautan alavirtaan. Koen myös muutamia varsin erikoisia linjaratkaisuja samaista honttoa lähestyttäessä, ja toisessa hontossa otan uiden vauhtia useamman kierroksen ennen kuin pullahdan alavirtaan.

Heittoköyden käyttö ja koskessa uiminen ovat asioita, joita kajakkimelojana tulee harvoin aktiivisesti harjoiteltua. Ainakin itselleni kuluneiden viikkojen päivittäinen harjoittelu näissä asioissa on ollut varsin tervetullut kokemus: Kaikki se mitä tapahtuu kauhukahvasta vetämisen jälkeen ei enää tule niin suurena yllätyksenä...

Alla vielä muutama kuva tämänhetkisistä maisemista.


..... , . , . .Saapuminen Queenstowniin


..... , . , . .Queenstown Rafting base


..... , . , . .Katto pään päällä


. . . . . , .. , , . , . .Asunnon taiteellinen sisustus

The Big Bang Theory

(3.-5.12.2009)

Viimeiset kolme päivää Greymouthissa opiskelija-asuntolassa kuluvat kevätflunssaa potiessa. Melonnasta ja muusta urheilusta täytyy pitää muutama päivä taukoa. Aika kuluu pitkästä aikaa musiikkihommissa: nuotinkirjoitus- ja sovitustöitä koti-Suomeen, biisinkirjoitusta, sekä henkilökohtaisen uusiseelantilaisen musiikkikokoelman kartuttamista.

Mieleenpainuvinta näiltä kolmelta päivältä on kuitenkin TV:n komediasarja ”The Big Bang Theory”. Yhdellä kaverilla on kolme tuotantokautta kyseistä sarjaa tietokoneella, ja kaikki kolme tuotantokautta tulee kelattua läpi kahdessa vuorokaudessa. Muutama päivä vihanneksena sohvalla on tervetullutta vaihtelua varsin intensiiviselle viimeksi kuluneelle neljälle viikolle.

Seuraavaksi tähtäimessä on Queenstown, jossa on tarkoitus toimia oppaana Queenstown Rafting –nimisessä puljussa. Muutamat ensimmäiset viikot kuluvat vielä harjoittelijan statuksella, mutta jos kaikki menee hyvin, on vuodenvaihteen jälkeen mahdollista alkaa pienentää tulojen ja menojen välistä kuilua... Länsirannikon kuuluisat (heli-melonta)joet jäävät siis tällä erää harmillisen vähälle käytölle, mutta täytyy palata asiaan lähempänä maaliskuuta.

Kakapotahi

(29.-30.11.2009)

Kurssit on nyt kursseiltu, ja toivon voivani hetken aikaa keskittyä taas kajakkimelontaan. Siispä kajakki auton katolle ja suunnaksi etelä: Kakapotahi on pieni IV-V –luokan joki 40 km Hokitikasta etelään. Istun kajakissa ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon, ja sen myös huomaa: Tuntuma ei ole paras mahdollinen. Kumilautassa istuu melkein puolen metrin korkeudella veden pinnasta, kun taas kajakissa takamus on veden pinnan tasolla, ja siksi näkyvyys tuntuu melko heikolta. Onneksi melomme aluksi vain helpomman alakanjonin, jossa kosket eivät hyvällä tahdollakaan yllä IV-luokkaan kuin muutamassa paikassa.

Seuraavana päivänä meno onkin jo parempaa, mutta silti päätän kantaa yläkanjonin seitsemästä dropista neljä. Muutamassa paikassa scouttaaminen ja kantaminen on melko työlästä, ja puolentoista kilometrin mittaisen osuuden "melomiseen" kuluukin 1h 40min. Vaikka melontani ei tällä joella ehkä olekaan parhaimmillaan, niin joki nousee silti melontakokemuksissani kärkipäähän: Näin kauniissa ja eksoottisessa paikassa olen harvoin ollut – kristallinkirkas vesi, kanjoni johon ei ilman kajakkia pääse, muutaman metrin vesiputouksia valtavien kivenlohkareiden väleistä – nyt alan todenteolla harkita sellaisen vesitiiviin kameran hankkimista, jonka voi huoletta ottaa liivin taskuun joelle! (Allaoleva kuva on netin syövereistä löydetty. Paikka on niin kaunis etten voinut vastustaa kiusausta laittaa edes jonkinlaista kuvaa näkyville...)

. , . . . . . , , . , . .Upper Kakapotahi: Postman's fall

NZRA Rescue Workshop

(25.-27.11.2009)

NZRA = New Zealand Rafting Association. Kolmen päivän mittaiselle turvallisuus- ja pelastuspäiville osallistuu nelisenkymmentä Uuden-Seelannin eteläsaarella työskentelevää kumilauttaopasta. Ensimmäinen päivä alkaa miehekkäällä kuntoradalla. ”Ass kicker” –nimisen radan tarkoitus on ”testata/varmistaa osallistujien kyky toimia joki-/koskiympäristössä”. Radan läpäiseminen kestää noin kaksi tuntia, ja se sisältää uimista, kiipeämistä, uimista, könyämistä, uimista, erilaisia tehtäviä ja uimista. Lisäksi radan läpäisemiseksi joutuu useamman kerran uimaan koskessa. Tehtäviin kuuluu muun muassa uiminen pelastusliiveihin kiinnitetyn köyden varassa ja köydestä irrottautuminen, laskeutuminen jyrkänteeltä köyden varassa koskeen ja uiminen vastarannalle akanvirtaan, köyteen sotkeutuneen uhrin pelastaminen koskesta veistä käyttäen, 170 metriä pitkän kallioon louhitun tunnelin läpi uiminen, ynnä paljon muuta. Niin, ja mainitsinko jo uimisen?

Seuraavat kaksi päivää kuluvat samanlaisissa tunnelmissa, höystettynä tositilannetta kuvaavilla ensiaputehtävillä ja aikarajoilla. Paikkana on Shotover-joki Queenstownissa. Näiden pelastautumispäivien jälkeen on Raft guide –kurssi paketissa, ja olen muutaman viikon harjoittelujaksoa vaille valmis viemään asiakkaita kohti valkoista kuolemaa...

Torstai-iltana Queenstown saa kokea jotain kaameaa, kun kurssimme (lähes) viimeisen illan vietto vie 8+1 henkeä paikalliseen Irish pubiin, jossa sattuu olemaan Open mic –ilta. Ei aikaakaan, kun kurssimme on vallannut estradin erilaisin soittimin huuliharpuista ja bongorummuista kitaroihin, ja muut asiakkaat joutuvat oppimaan mm. suomalaisia juomalauluja. Taiteellinen taso ei ehkä aivan vastaa musiikin ammattiopiskelijoiden päättökonserttien tasoa sen enempää Aucklandissa kuin Jyväskylässäkään, mutta kurssimme varsin mainio yhteishenki kulminoituu (ainakin itseämme) miellyttävällä tavalla.

..... , . , . .Maisemia matkalla Queenstowniin


..... , . , . .Multiple hazard situation


..... , . , . .Foot entrapment


..... , . , . .Hui!


..... , . , . .Kurssin pääkouluttaja Rachael Moore