Kurssit on nyt kursseiltu, ja toivon voivani hetken aikaa keskittyä taas kajakkimelontaan. Siispä kajakki auton katolle ja suunnaksi etelä: Kakapotahi on pieni IV-V –luokan joki 40 km Hokitikasta etelään. Istun kajakissa ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon, ja sen myös huomaa: Tuntuma ei ole paras mahdollinen. Kumilautassa istuu melkein puolen metrin korkeudella veden pinnasta, kun taas kajakissa takamus on veden pinnan tasolla, ja siksi näkyvyys tuntuu melko heikolta. Onneksi melomme aluksi vain helpomman alakanjonin, jossa kosket eivät hyvällä tahdollakaan yllä IV-luokkaan kuin muutamassa paikassa.
Seuraavana päivänä meno onkin jo parempaa, mutta silti päätän kantaa yläkanjonin seitsemästä dropista neljä. Muutamassa paikassa scouttaaminen ja kantaminen on melko työlästä, ja puolentoista kilometrin mittaisen osuuden "melomiseen" kuluukin 1h 40min. Vaikka melontani ei tällä joella ehkä olekaan parhaimmillaan, niin joki nousee silti melontakokemuksissani kärkipäähän: Näin kauniissa ja eksoottisessa paikassa olen harvoin ollut – kristallinkirkas vesi, kanjoni johon ei ilman kajakkia pääse, muutaman metrin vesiputouksia valtavien kivenlohkareiden väleistä – nyt alan todenteolla harkita sellaisen vesitiiviin kameran hankkimista, jonka voi huoletta ottaa liivin taskuun joelle! (Allaoleva kuva on netin syövereistä löydetty. Paikka on niin kaunis etten voinut vastustaa kiusausta laittaa edes jonkinlaista kuvaa näkyville...)
. , . . . . . , , . , . .Upper Kakapotahi: Postman's fall
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti