Lautta eteläsaarelle lähtee torstai-iltana. Vesitilanne Waikato-joessa pysyy edelleen korkeana, joten Huka falls jää odottamaan myöhempiä urotekoja. Matkalla Tauposta Wellingtoniin ehdin kuitenkin sopivasti poiketa Taihapessa Bliss-stickin kajakkitehtaalla. Perimmäisenä tarkoituksena tällä pysähdyksellä on tietysti melonta – Rangitikei-joen yläosan kanjoni sijaitsee aivan tehtaan tuntumassa. Joki virtaa varsin kauniissa ympäristössä, mikä on huomattu myös elokuva-alalla: Osa Taru sormusten herrasta –elokuvien kohtauksista on kuvattu näillä vihreän sametin verhoamilla vuorilla.
.
Melottava kanjoni on noin kymmenen kilometrin mittainen. Ensimmäinen kuusi kilometriä menee leppoisasti III-luokan koskissa ja maisemia ihastellessa. Ensimmäisten isompien koskien ilmaantuessa alan kuitenkin aavistella, että jotain muutakin on vielä tulossa... (Melonnan kannalta ihanteellinen) vesimäärä Rangitikei-joen yläkanjonissa on 30-35 m3/s, siis kaksinkertaisesti verrattuna viimeviikkoina melomiini jokiin, ja alkuun meno tuntuukin hieman horjakalta. Enää ei voi ottaa kivistä tukea, vaan pitää meloa vedessä!Rangitikei on tämän reissun ensimmäinen joki, jolla kypärän remmiä pitää laittaa tiukemmalle vähän joka kosken yläpuolella. Ja tarkastaa vielä kolmannenkin kerran, että aukkopeitto on varmasti hyvin paikoillaan. Kerran spinnaan ja yhdessä koskessa törmään kiveen niin että kajakin keulaa kääntyy sisäänpäin. Matkan varrelle mahtuu myös kaksi eskimokäännöstä sekä muutama niin iso hontto, että pitää oikein vierestä meloa... Luokitus ei tälläkään joella kipua IV:n yläpuolelle – ainakaan tällä vesimäärällä – mutta joki on tähänastisista selvästi vaativin kuitenkin.
Tässä yhteydessä on todettava, että amerikan kielen eskimokäännöstä kuvaava termi ’combat roll’ on huomattavasti suomalaista vastinettaan kuvaavampi. Tämän päivän eskimokäännökset tuntuivat todellisilta ”taistelukäännöksiltä”: Hitaamman puoleiset (saatikka epäonnistuneet!) käännökset olisivat tänään tuoneet lisää katu-uskottavuutta vielä melko naarmuttomaan kypärään. Vaikkei allekirjoittaneen melonta siis tänään ehkä ollutkaan parhaimmillaan, niin täytynee silti olla erittäin tyytyväinen salamannopeisiin taistelukäännöksiin. Ja kajakin keulakin pullahti itsestään takaisin normaaliin kuosiin – onkohan tämä Uuden-Seelannin muovi jotain elävää ainesta...?
Rangitikei-joen aloituspaikka
Taru maisemien herrasta
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti