Kumilauttakurssin toinen viikko kuluu samoissa merkeissä kuin ensimmäinenkin: Tukikohtana on edelleen Murchison, ja Buller-joki sivu-uomineen tulee entistä tutummaksi veden pinnan molemmilta puolilta. Uimaharjoituksissa huomaan usein jääväni jälkeen muista, ja alan luonnollisesti syyttää (huonoja?) varusteita! Kuivapukua en edelleenkään vaihtaisi pois – enhän ole koko kurssin aikana kastellut paitaani tai kärsinyt kylmästä – mutta... Puvun lahkeissa on runsaasti ylimääräistä kangasta, eikä tämä ”purje” varsinaisesti helpota liukumista vedestä. Paksu neopreeninen märkäpuku sen sijaan kelluttaa, ja liukuu vedessä kuin hylje. Lisäksi alan kiinnittää huomiota siihen, että pelastusliivien remmit ovat tiukalla: Mitä virtaviivaisemmaksi paketiksi itsensä saa, sen helpompaa uiminen on.
Buller-joki on III-IV –luokan koskimelojalle mukava kohde. Suurin piirtein Sjoan kokoisessa joessa on muutaman kymmenen kilometrin säteellä useita melottavia osuuksia, ja kaikki osuudet ovat suhteellisen huolettomia: Joki kulkee päällystetyn tien vieressä, shuttlen ajaminen on vaivatonta, joen uoma on pääosin loivareunainen, koskien scouttaaminen (ja tarvittaessa kantaminen) on helppoa, koskien välissä on isot sileät altaat, vesi on kirkasta, maisemat komeita, ja paikalliset mäkäräiset nälkäisiä. Lisäksi lähistöllä on useita pienempiä sivujokia, joista erityisen maininnan arvoinen on ainakin Maruia falls, kaikkien vesiputousintoilijoiden valokuvaparatiisi.

Kurssin aikana melotut joet: Buller - Granity Creek Run, Buller - Doctor’s Creek Run, Buller - O’Sullivan’s to Ariki Run, Buller - Earthquake Run, Matakitaki - Earthquake Run
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti