Joskus ei pitkään aikaan tapahdu mitään merkittävää/erikoista/mukavaa/ikävää tai muuten huomattavaa. Ja joskus kaikki em. kaltaiset asiat tapahtuvat yhdessä rysäyksessä ”kuin luupit Ruunaalla”. Miten voikin olla, että niin kiltin näköinen kulkuneuvo kuin Kakapo – katollaan ystävällisen näköinen oranssi kajakki varustettuna Suomen lipulla – voi kerätä kaksi parkkisakkoa ihan vaan muutaman päivän sisällä? Ja samaan aikaan saan kotisuomesta viestin, että paikallinen sisäisen turvallisuuden viranomainen (tunnetaan myös nimellä ’poliisi’), muistuttaa ajokortin menettämisen mahdollisuudesta, mikäli ylinopeus- tai muita liikennerikkomuksia kertyy liiallisesti tietyn ajan sisällä. Kaiken kukkuraksi saamani muistutuskirje on kirjattu syntymäpäivänäni lokakuussa, vaikka edellinen peltipoliisin salamavalon välähdys on kärventänyt verkkokalvojani juhannusaattona!No ei se mitään, onneksi pääsen muutamaksi tunniksi autolautalle! Olen noin kuukauden leireillyt jokien varsilla ja nukkunut viihtyisässä melonta-autossani – on siis vaihteeksi mukavaa löhötä lämpimässä laivan nojatuolissa ja katsoa televisiota tai lukea kirjaa. Televisiosta tulee ihan viihdyttävä hömppä-elokuva. Tai ainakin elokuvan ensimmäinen vartti on ihan viihdyttävä, lopusta en sitten tiedäkään. Koko päivän on nimittäin ollut aika tuulista, mikä aiheuttaa aallokkoa Uuden-Seelannin pääsaarten väliseen salmeen. Laiva keinuu – aluksi se tuntuu jopa hauskalta. Hauskuus kuitenkin helpottaa, ja vaihtuu alkavaa vatsatautia muistuttavaksi tunteeksi. Päätän siirtyä kannelle, josta löydänkin mainion paikan: Nojaan laivan kaiteeseen ja hengitän raikasta meri-ilmaa. Samalla kun viilennän naamaani raikkaassa merituulessa ja suolaveden pärskeessä, lämmittelen takamustani laivan savupiipun kyljessä. Asento on hieman erikoinen, mutta olosuhteisiin nähden varsin mukava. On jo myöhä, ja alan torkkua kaidetta vasten. Välillä joku laivan henkilökunnasta käy kysymässä olenko kunnossa. Nostan peukalon pystyyn, kaikki hyvin! Onneksi otin kuoritakin mukaani autosta, iltamyöhällä on kylmä, ja tuuli on navakka.
Kaksi tuntia Wellingtonista lähdön jälkeen laiva saapuu eteläsaaren vuonojen suojaan, ja viimeinen puolitoista tuntia ennen saapumista Pictoniin on meri taas tyyni. Siispä sämpylää naamariin ja sisätiloihin elokuvaa katsomaan! Valitettavasti elokuva on ehtinyt vaihtua.
........ .. .Taloilla Wellingtonissa on varmaan joku tauti.
........ .. .Wellington by night. Näkymä autolautalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti