. . . , . , . .Melt down
. . . , . , . .Undercut..........
”Honttoja ja ruustereita, tänään lähden jahtiin.
Kivisiä luiskia helvettiin, ja melttaan undercuttiin.”
(katkelma runosta Hei retkimeloja! äänitteellä The Pervert Paddler)
..........
Been there, done that! Muutamia aikoja sitten olin kokenut laulun tapahtumista vain osan, mutta Milford Soundin seikkailujen jälkeen olen myös meltannut undercuttiin. Kokemuksesta viisastuneena voin kertoa, että on mahdollista, että undercuttiin melttaamista seuraa käden pikainen siirtyminen kauhukahvalle, jota taas seuraa hapenottoa kehittävä virkistävä uimaharjoitus kallioseinästä tukea ottaen.
Ei vaan buuffi lävähtänyt. Lähestyminen oli vähän kinkkinen. Oli flunssa. Satoi vettä. Ei vaan ollu mun päivä. Oli uudet hanskat ja melassa tuore teippi... Jos joku keksii paremman selityksen, niin lupaan julkaista sen tässä blogissa.
Lisäksi Milford Soundin retkellä tuli ajettua pari päivää autolla, podettua flunssaa, pidettyä sadetta (Milford Soundin vuotuinen sademäärä on yli 7000 millimetriä!), odoteltua tulvien laskemista, juotua teetä, pelattua korttia, katsottua tuntikaupalla television elokuvakanavaa (Starship Troopers III on niin huono elokuva, että se on melkein hyvä) – eli kaikkea mitä kunnon koskimelontareissuun kuuluu.
Tällä kertaa ehdin melomaan Milford Soundin joista vain Cleddaun tulvivan alajuoksun sekä Hollyford-joen Falls Creeck –nimisen osuuden. Milford Soundin pienellä alueella on kuitenkin toistakymmentä uskomattoman hienoa jokea: kristallinkirkasta vettä, jatkuvia III-V –luokan lohkarepuutarhoja ja sanoinkuvaamattoman kauniita maisemia. Näille joille täytyy vielä palata.
. . . , . , . , . , . , . .Hollyford river: Falls Creek
, .Milford Sound vai Rivendell?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti