Buller fest

(5.-7.3.2010)

Keskiviikkoillan shake down Milford Soundista Queenstowniin kestää viitisen tuntia. Varsinainen pikataivalpäivä on kuitenkin torstai: 800 kilometriä Queenstownista Murchisoniin 13 tunnissa. Auto on pullollaan melontavarusteita, omieni lisäksi Jaken (from Alaska, USA) ja Anken (aus dem Deutschland). Rattoisan seuran siivittämänä matka tuntuu lyhyemmältä kuin onkaan. Ajomatkan tarkoituksena on saapua viikonlopuksi Murchisoniin Buller fest –melontafestivaaleille. Luvassa on kolme päivää boater crossia, slalomia, rafting crossia ja kajakkihyppyriä.

Perjantain boater cross –kilpailu Matakitaki-joella on tiettävästi maailman suurin, osallistujia on lähes 150. Neljä kilpailijaa kerrallaan meloo alas parinsadan metrin mittaisen III-luokan kosken, ja kaksi nopeinta kustakin erästä jatkaa seuraavalle kierrokselle. Alkueriä on siis lähes 40, joten kilpailu kestää koko päivän. Lähtöpaikat eivät määräydy aikalaskujen tulosten perusteella (koska aikalaskuja ei ole!), vaan viimeisenä lähtöpaikalle saapuva meloja puskee itsensä aina parhaimmalle paikalle. Olen (kerrankin!) riittävän röyhkeä, ja parissa ensimmäisessä erässä taktikoin ja viivyttelen sen verran, että saan valittua parhaan lähtöpaikan. Kolmannessa välierässä saan keskinkertaisen lähtöpaikan, ja loppumetreille asti kestävässä kamppailussa sijoitun lopulta erän kolmanneksi, sijoittuen siten miesten sarjassa sijalle 17-24. Mainio kilpailu, ja koskimelonnan lajeista varmasti(?) viihdyttävin!

Perjantai-ilta päättyy Uuden-Seelannin extreme-melontagurujen uuden melontaelokuvan ”Realm” ensi-iltaan. Elokuva on kuvattu kaudella 2009 Uudessa-Seelannissa, Kanadassa, Italiassa, Norjassa ja Ugandassa. Elokuvan Norjan osuudessa näkyy paljon tuttuja paikkoja, mutta vain varsin harvoja sellaisia, joihin olen itse rohjennut...

Lauantaipäivä kuluu vaihteeksi kumilauttojen parissa, kun vuorossa on rafting cross. Idea on sama kuin boater crossissa, mutta nyt koskessa ollaan kumilautoilla, joissa kussakin on kuuden hengen miehistö. Myös lähtö on kajakkiversiosta poikkeava: kunkin lautan miehistöstä yhden jäsenen on uitava joen yli vastarannalla odottavaan kumilauttaan, ja vasta sitten alkaa varsinainen melontaosuus. Kipparoimani joukkue saa lopullisen muotonsa vasta kilpailupäivän aamuna - jäseniä on USA:sta, Uudesta-Seelannista ja Suomesta. Tie nousee pystyyn semifinaalissa, sijoituksemme on lopulta 5-6.

Sunnuntaiaamun big air –kajakkihyppyrikilpailussa tyydyn ottamaan valokuvia, koska lajiin sopiva kajakkini on Suomessa. Tai koska olen vanha ja väsynyt enkä jaksa järjestää itselleni lainakajakkia. Tai koska yskittää liiaksi... Kilpailua seuratessani tunnen kuitenkin jotain jäävän hampaan koloon, koska ensimmäistä kertaa näen kajakkihyppyristä tehtävän kokonaisen takavoltin. Temppu on ollut listallani pitkään, mutta sitä ei taideta kotimaan loivista hyppyreistä läväyttää... Varsin ilmavia lentoja takaava hyppyri tarjoaa hyvää viihdettä ja näyttäviä suorituksia. Erityisen vaikuttava on kilpailussa kertaalleen nähtävä tupla kick flip. Elikäs kaksois air screw. Siis kaksi aerial eskimokäännöstä yhden ilmalennon aikana.

Alla vielä pari kuvaa festivaalitunnelmista.