Alla muutamia kuvia tämänhetkisestä toimistosta. Kuvien esittämien tapahtumien lisäksi toimenkuvaan kuuluu märkäpukujen ja muiden varusteiden ojentaminen asiakkaille, trailereiden pakkaaminen, märkäpukujen ja muiden varusteiden vastaanottaminen asiakkailta, märkäpukujen peseminen, asiakkaiden viihdyttäminen bussissa, melonnan ja ”mitäs jos me kaadutaan ylösalaisin” opettaminen sekä paikallisesta kullankaivuuhistoriasta tarinoiminen melonnan lomassa.
Ajo tukikohdasta Shotover-joen aloituspaikkaan kestää noin 45 minuuttia. Osa asiakkaista lentää paikalle helikopterilla, hintatietoisemmat tyytyvät bussikuljetukseen. Kapea, vuorenseinämää pitkin kiemurteleva tie on kullankaivajien 1800-luvulla rakentama – toinen kahdesta tiestä, joilla vuokra-autojen vakuutukset eivät Uudessa-Seelannissa ole voimassa. Korkeanpaikankammoiset asiakkaat pitävät ajoa joelle poikkeuksetta pelottavampana kuin itse melontaa.
Melottava osuus joesta on 16 kilometrin mittainen. Joki kulkee syvässä kanjonissa vuorten välissä.
Kun satelliittia tsuumaa tarkemmalle, saattaa kanjonissa nähdä kumilauttoja.
Vielä tarkemmaksi tsuumattu kuva lintuperspektiivistä näyttää tältä.
Melottavan osuuden lopussa on 170 metriä pitkä kullankaivajien rakentama tunneli. Tästä kuvakulmasta tunnelin pituutta ei juuri hahmota.
Heti tunnelin jälkeen on päivän jyrkin koski. Kosken nimi on Cascade.
Kosken lopussa on hontto. Aika usein hiukset kastuvat tässä hontossa.
Kun vesi nousee sateiden seurauksena riittävän korkealle, eivät kumilautat enää mahdu tunneliin. Silloin on melottava tunnelin vieressä kulkeva joen luonnollinen uoma. Myös tässä uomassa on hontto.
1 kommentti:
Moi Aapo!
Kiva lukea Tommin olan yli näitä sun kertomuksia sieltä pallon toiselta laidalta. (Kaikki eivät ole kai niin tietoisia tämänhetkisen kotisi maantieteellisestä sijainnista: ostaessamme Lumin kanssa postimerkkiä kirjeeseen, jonka Lumi sinulle kirjoitti, kysyi myyjä, että eikös se Uusi-Seelanti ole Euroopassa...). Mukavaa viikonloppua!
P.
T: Miehekäs kumihontto!
Lähetä kommentti